On lauantaiaamu. Olen päättänyt pitää vapaapäivän. Keitän kahvia, otan rennosti ja sitten puhelin alkaa väristä.
Yksi tilaus. Toinen tilaus. Kolmas.
Uusi mainoskampanjani on selvästi osunut kultasuoneen. Tilauksia satelee sisään ja kaiken huipuksi huomaan hauskan sattuman: tilaajilla näyttää olevan jopa samantyyliset profiilit. Universumi selvästi toimittaa juuri nyt ja lujaa.
Järjen tasolla ajattelen: "Jes! Tämä on mahtavaa! Mainos toimii, strategia toimii, kassa kilisee."
Mutta mitä tekee kehoni?
Sydän alkaa hakata. Rintaa puristaa. Hengitys muuttuu pinnalliseksi. Tulee levoton, melkein hätääntynyt olo.
Keho ei erota innostusta paniikista
Tässä hetkessä tajusin jotain todella arvokasta. Kehoni ja hermostoni reagoivat suureen positiiviseen muutokseen täysin samalla tavalla kuin uhkaan.
Hermostolle intensiivisyys on intensiivisyyttä. Se ei analysoi, tuleeko syke siitä, että tiikeri jahtaa minua, vai siitä, että unelmani on toteutumassa vauhdilla. Se tuntee vain, että nyt on liikaa virtaa, nyt on vaara.
Jos en olisi tiedostanut tätä, olisin saattanut alitajuisesti lyödä "blokit päälle".
Oletko koskaan huomannut samaa?
Kun asiat alkavat sujua "liian hyvin", iskee selittämätön väsymys, alat epäillä itseäsi, tai tekee mieli vetää jarrusta, vaikka laittaa se toimiva mainos pois päältä, jotta saisi "hengähtää"?
Se on hermoston tapa yrittää palauttaa sinut tuttuun ja turvalliseen olotilaan. Se yrittää suojella sinua, vaikka "vaara" olisi pelkkää positiivista runsautta.
Omien lääkkeiden nauttiminen
Minun oli tänään pysähdyttävä ja käytettävä omia oppeja, joita opetan Magnetic Capacity -valmennuksessani. Oli aika harjoittaa sitä, mitä saarnaan.
Sen sijaan, että olisin lähtenyt paniikkiin mukaan tai alkanut suorittaa töitä vapaapäivänä, tein tietoisen päätöksen rauhoittaa hermostoni.
Hengitin. Maadoitin itseni. Sanoin keholle: "Tämä on turvallista. Tämä on vain innostusta. Me pystymme ottamaan tämän vastaan."
Oivallus oli kirkas: Ei riitä, että markkinointistrategia on kunnossa. Meillä täytyy olla myös sisäinen kapasiteetti vastaanottaa se tulos, jonka strategia tuo.
Ilman tätä kapasiteetin laajentamista menestys jää joko lyhytaikaiseksi tai se polttaa meidät loppuun.
Nyt aion jatkaa vapaapäivääni hymy huulilla. Mainos saa tehdä työtä taustalla, ja minun hermostoni tietää, että on turvallista vain ottaa vastaan.
Tunnistatko sinä hetken, jolloin "hyvä" alkaakin tuntua kehossa pelottavalta? Miten sinä reagoit?
Lisää kommentti
Kommentit